Kriisistä, johtamisesta ja kriisijohtamisesta

Kriisistä, johtamisesta ja kriisijohtamisesta

Suomelle on tapahtunut jotain uutta ja vaikeasti käsiteltävää. Vai onko? Olemmeko nyt kriisissä? Onko suomalainen yhteiskunta kriisissä? Ovatko eurooppalaiset arvot uhattuna? Onko meillä talouskriisi? Onko meillä pakolaiskriisi? Onko meillä maahanmuuttokriisi?

Paljon ainakin kuulee sanottavan, että Suomi on nyt kriisissä. Mitä tämä Suomelle tarkoittaa? Mitä sana kriisi tarkoittaa?

Sanotaan, että kriisissä oleva kokee avuttomuuden tunnetta ja hätää, perusturvallisuuden tunne heikkenee ja ote elämästä tuntuu katoavan.

Kokeeko Suomi avuttomuutta? Onko Suomella hätä? Onko Suomen perusturvallisuuden tunne heikko? Onko Suomen ote katoamassa?

Kriisiä läpikäyvä ihminen saattaa kokea monenlaisia oireita ja tuntemuksia, kuten ahdistusta, masentuneisuutta, unettomuutta, ärtyneisyyttä ja fyysisiä kipuja. Kriisissä olevan kyky sietää vaikeita tilanteita on hyvin erilainen. Toinen voi selvitä hyvinkin vähällä oirehtimisella, toinen tarvitsee enemmän apua ja aikaa toipuakseen.

No, miten on Suomen laita? Ollaanko Suomessa Kreikan tiellä vai selviääkö Suomi vähällä oirehtimisella?

Kriiseille on myös ominaista se, että ne voivat tuoda mieleen aiempia vaikeita tilanteita. Tällöin käsillä oleva kriisitilanne voi tuntua erityisen raskaalta. Toisaalta aikaisemmin koettu kriisi voi myös mahdollistaa asioiden uudelleenarvioimisen ja henkisen vahvistumisen.

Niin, vanhat vaikeat tilanteet: niitä Suomella on historiankirjat täynnä. Puhutaan suomen sisusta. Suomi on tosiaan selviytynyt monesta.

Mutta puhutaanpa aluksi siitä pakolaiskriisistä.

Tasavallan presidentti Sauli Niinistö totesi valtiopäivien avajaisissa:”Muuttoliikkeen ongelma on syvä. Eurooppa, Suomi, länsimainen ajattelu ja arvomaailma ovat tulleet haastetuiksi.”Toisin sanoen:on tapahtunut jotain uutta ja vaikeasti käsiteltävää.

Selvä – sovitaan, että määritelmä täyttyy ja kriisissä ollaan. Presidentti arviossaan ainakin on tullut tähän tulokseen, ja presidentin pitää tietää. Presidentti on kansakunnan johtaja. Suomalaisten eli kaikkien meidän täytyy voida luottaa siihen, että meillä on paitsi hyvä johtaja, myös sellainen johtaja, joka ajattelee maan etua.

Presidenttimme mukaan Eurooppa ei kestä hallitsematonta kansainvaellusta. Sietorajan ylittyminen uhkaa romahduttaa arvojärjestelmämme. Mietin, katson taaksepäin ja mietin, milloin maailmanhistoriassa siirtolaisuus ei olisi aiheuttanut huolia kohdemaalle? Uudet kuviot ja uudet ihmiset tuovat joka tapauksessa uusia näkökulmia, myös uusia tarpeita. Muutos on vaikeaa silloinkin, jos muutos on positiivinen.

Presidentti Niinistön mukaan meidän on nyt viimeistään pakko hahmottaa, mihin pyrimme. Hänen arvionsa mukaan tavoitteena voi korkeintaan ollasellainen tasapaino, joka olisi kaikilta näkökulmilta katsottuna tyydyttävä. Tätä parempaan emme mitenkään yllä.

Eikö presidenttimme sitten ole oikeassa? Eikö hän johtajanamme ole oikeassa? Johtajan tehtävähän on ensisijaisesti ajatella johdettaviensa, eli Suomen kansalaisten etua. Meidän parastamme. Siis meidän hyvinvointiamme! Johtajan tehtävä on huolehtia ensisijaisesti omistaan. Johtajan tehtävänä on ensisijaisesti suojella omiaan.

Hienoa! Eikö?

Kas – huomaan, että en sittenkään puhu kriisistä. En pakolaiskriisistä enkä talouskriisistä. Minä puhun johtamisesta ja johtajuudesta.

Meillä on johtajana presidentti, jolla on rohkeutta puhua oikeista asioista oikeilla nimillä oikeaan aikaan.

Meillä on toisin sanoen johtaja, joka välittää maastamme, kansalaisistamme ja näiden tulevaisuudesta, juuri niin kuin hyvän johtajan kuuluukin tehdä. Hyvällä johtajalla ei ole varaa sulkea silmiään tosiasioilta. Hyvällä johtajalla ei ole varaa teeskennellä.

Johtaminen on taitolaji. Arvojohtaminen on vielä huomattavasti vaikeampi taitolaji.

Johtaminen vaatii ennen kaikkea rehellisyyttä – joskus hyvinkin suoraa puhetta. Johtajalta edellytetään myös vaikeiden ja kipeiden asioiden esille tuomista. Siitä kiitos presidentille.

Keskustelu on nyt avattu. Pitäkäämme mielemme avoinna ja katse yhteisen tulevaisuuden rakentamisessa.

Raj Sabanadesan

Kirjoittaja on tamperelaistunut srilankalainen liikkeenjohdon ja muutosjohtamisen konsultti.

Share on facebook
Share on google
Share on twitter
Share on linkedin
Share on facebook
Share on twitter
Share on linkedin
Share on email

Vastaa

Close Menu